Elonmerkkejä

Syksy on aina kovin kiireistä aikaa, töissä kouluyhteistyökuviot ovat pyörähtäneet käyntiin, monenmoista tapahtumaa järjestetään ja välillä pitää hypätä erinäisissä kokouksissa ja koulutuksissa. Vapaa-ajallakin kiirettä riittää, kun gradun loppukiri on lopultakin käynnistynyt. Miksi se kiireisin aika vuodesta sattuu aina juuri tähän pahimpaan vuodenaikaan, jolloin minun tekisi mieli lukittautua kotiin ja vain nukkua, nukkua ja nukkua vielä vähän lisää?

Minulle ehkä pahinta työn ohessa opiskelussa on se, että juuri kun saa opiskelussa hyvän flow’n päälle, niin pitää mennä töihin. Tai paremminkin pitää mennä nukkumaan, jotta jaksaa aamulla mennä töihin. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun se flow ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan se tulee jos on tullakseen. Käynnistyminen vie aina aikaa, ja se on huono homma, kun aikaa opiskeluun on vain hetki silloin tällöin, yleensä lähinnä viikonloppuisin. Kunpa minut olisikin varustettu kytkimellä, jonka avulla voin sujuvasti vaihtaa työmoodista opiskelumoodiin ja välillä siihen nukkumismoodiinkin. Mutta kun ei ole. Pitää reklamoida vanhemmille. Tosin takuu on tainnut mennä umpeen.

Niin, bloggailurintamalla on ollut taas hiljaista, aina välillä on joku blogikirjoituksen aihe pulpahdellut mieleen, mutta kun se aika on tosiaan kortilla. Ehkä sitten kun maisterin paperit ovat taskussa, minulla on enemmän aikaa tähänkin. Ehkä.

Jotain sain kuitenkin aikaan, tein nimittäin Leeville oman sivun. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus kirjoitella vähän pidemmästikin Oulasta ja Leevistä, jotain luonnekuvauksen tapaista. Sivupalkkiin lisäsin Instagram-vimpaimen, joka näyttää yhdeksän viimeistä kuvaani. Olen tässä muutaman viimeisimmän viikon aikana addiktoitunut aika tehokkaasti Instagramiin eli (koira)kuvasaastetta riittää. Minut löytää Instagramista nimellä kretuliina.

Nuortenkirjastotyön laadusta ja laadunarvioinnista

Pidin Kirjastopäivillä Suomen kirjastoseuran nuortenkirjastotyöryhmän ammattitapaamisessa nuortenkirjastotyön laatua käsittelevän esityksen. Aihe tuntui herättävän kiinnostusta, joten ajattelin vielä blogata esitykseni keskeisimmistä sisällöistä.

Olen nyt vuoden verran tehnyt gradua nuortenkirjastotyön laadunarvioinnista. Kiinnostukseni aiheeseen lähti siitä, kun Marjariitta Viiri ehdotti alkuvuodesta 2012 nuortenkirjastotyöryhmälle nuortenkirjastotyön laatusuositusten laatimista ja työryhmä päätti tarttua haasteeseen. Graduni on tarkoitus toimia taustatyönä laatusuositusten laatimiselle.

 

Nuortenkirjastotyön laatu muualla

Gradua tehdessäni olen tutustunut useiden eri maiden nuortenkirjastotyön laatua käsitteleviin asiakirjoihin. Osa niistä on yleisluontoisempia ja toiset hyvinkin seikkaperäisiä. Asiakirjoissa toistuvat pitkälti samat asiat, mikä kertonee siitä, että nuortenkirjastotyön haasteet ja ongelmat ovat hyvin universaaleja. Yleisellä tasolla ajateltuna ne eivät myöskään ole kovin paljon muuttuneet vuosien mittaan. Siitä osoituksena on esimerkiksi Kanadan kirjastoseuran vuonna 1987 julkaisema kannanotto.

Yhdysvaltain nuortenkirjastotyön järjestö YALSA on ollut ihailtavan ahkera nuortenkirjastotyön laadunarvioinnin kehittämisessä Yhdysvalloissa. Useiden kannanottojen ohella YALSA on julkaissut seuraavat asiakirjat:

  • Reference Guidelines for Library Services to Teens, Ages 12-18 (2008, julk. YALSA ja RUSA)
  • YALSA’s Young Adults Deserve the Best: Competencies for Librarians Serving Youth (2010)
  • Teen Space Guidelines (2012)
  • YALSA Teen Services Evaluation Tool (2011)

Kaikki nämä asiakirjat löytyvät osoitteesta: http://www.ala.org/yalsa/guidelines.

Eri maiden asiakirjoissa toistuvat nuortenkirjastotyön laadun keskeisimmät ulottuvuudet kiteytyvät mielestäni hyvin YALSA:n laatusuositusten pääsuosituksissa, jotka on tässä esitetty vapaasti suomennettuna:

  • Integroi nuorille suunnatut palvelut koko kirjaston toiminta- ja rahoitussuunnitelmiin.
  • Turvaa nuorille ystävällinen ja ammattimainen palvelu kaikissa tilanteissa/palvelupisteissä.
  • Käytä nykyaikaisimpia informaatio- ja kommunikaatiovälineitä, niitä joita nuoret itse käyttävät, tiedon toimittamiseksi nuorille.
  • Tarjoa ja mainosta tietoa ja tiedonlähteitä, jotka sopivat sekä nuorten opintoihin että vapaa-aikaan liittyviin tarpeisiin.
  • Tarjoa nuorille tarkoituksenmukaisia palveluja.
  • Kehitä ja vaali yhteistyötä muiden saman alueen nuorten parissa työskentelevien tahojen kanssa.

 

Entäs meillä?

Meillä Suomessa nuortenkirjastotyön laatusuositukset ovat siis vasta suunnitteilla. Niiden työstäminen on tarkoitus aloittaa syksyllä 2013. Nuortenkirjastotyöryhmä pitää tuolloin kokouksen, jossa pohditaan, että miten ja millä kokoonpanolla laatusuosituksia lähdetään työstämään.

Tällä hetkellä nuortenkirjastotyön laatua meillä ohjaa Yleisten kirjastojen laatusuosituksen (2010) lisäksi IFLA:n Guidelines for Library Services for Young Adults (2008). Kyseinen IFLA:n lasten ja nuorten jaoston laatima asiakirja on hyvin yleisluontoinen – onhan sen oltava sovellettavissa kaikkialla maailmassa. Se tarjoaa kuitenkin hyvän kehyksen kansallisten laatusuositusten laatimiselle. Myös Yleisten kirjastojen laatusuositus sisältää muutamia suoraan pelkästään lasten- ja nuortenkirjastotyötä koskevia suosituksia.

 

Arviointikehikko

Tulevien kansallisten laatusuositusten sisältöjen pohtimisen lisäksi graduuni kuuluu nuortenkirjastotyön arviointikehikon kehittäminen. Arviointikehikko on sisäisen laadunarvioinnin väline, joka pohjautuu YALSA:n arviointikehikkoon (edellä mainittu YALSA Teen Services Evaluation Tool). Kehikon kehittämisen tukena olen käyttänyt myös muiden maiden laatusasikirjoja sekä omaa työkokemustani ja kokeneempien kollegoiden asiantuntemusta.

Tarkoituksena on ollut tehdä YALSA:n kehikosta Suomen nuortenkirjastotyön kulttuuriin sovellettu versio. Soveltaminen ei ole tarkoittanut ainoastaan kääntämistä, vaan myös kriteerien muokkaamista, poistamista ja lisäämistä. Esimerkiksi kouluyhteistyö, joka meillä on merkittävä osa nuortenkirjastotyötä, puuttuu YALSA:n kehikosta kokonaan. Olen myös pyrkinyt selkeyttämään kriteerejä arvioinnin helpottamiseksi.

Tärkeässä asemassa arviointikehikon kehittämistyössä on ollut kehikon testaus, joka toteutettiin kuudessa eri kokoisessa kirjastossa. Testaukseen osallistuneista kirjastoista viisi on pääkirjastoja ja yksi lähikirjasto, kolme sijaitsee isoissa kaupungeissa ja kolme pienemmissä kaupungeissa ja kunnissa. Testaus toi hyvin esille arviointikehikon heikkoja kohtia ja siitä oli todella paljon apua kehikon kehittämisessä. Tuloksissa oli myös selvää vaihtelua kirjastojen välillä: jossain kirjastossa oli tietty asia erinomaisesti, toisessa kirjastossa taas toinen asia oli huomattavasti paremmin. Arviointiin osallistuneet henkilöt kokivat arvioinnin melko vaikeaksi, mutta he saivat arvioinnista aineksia myös oman kirjastonsa nuortenkirjastotyön kehittämiseen.

Kuten jo aiemmin mainitsin, arviointikehikko on tarkoitettu nimenomaan kirjastojen sisäisen laadunarvioinnin ja kehittämistyön välineeksi. Tarkoituksena ei ole, että kaikki kirjastot saavuttaisivat jokaisessa arviointikohdassa parhaan tason – se tuskin olisi mahdollistakaan. Sen sijaan tarkoituksena on, että arviointikehikko auttaa kirjastoja hahmottamaan paremmin omat vahvuutensa ja heikkoutensa nuortenkirjastotyössä sekä tarjoaa käytännön ideoita ja välineitä toiminnan kehittämiseen. Kehikon on tarkoitus olla innostaja, ei latistaja.

Vilautin keskeneräistä kehikkoa ammattitapaamisen osallistujille, mutta laajemmin en sitä vielä voi jakaa. Graduni on tarkoitus valmistua elo-syyskuussa, joten myös valmis kehikko lienee saatavissa syksyllä. Lisätietoja voi kysellä minulta osoitteesta greta.hansen-haug[ät]lempaala.fi.

Tässä tulee hirmuinen Leevi

No tulihan se toinen vipukka sitten tähänkin talouteen pitkän haaveilun jälkeen. Leevi (Infamous Excellent Daredevil, s. 25.10.2012) muutti meille 28.4.

0057
Leevi 6 kk (Kuva: Mari Kääriäinen)

0058

0059

0060

Poikien yhteiselo on lähtenyt sujumaan hyvin, Oulan vaan pitäisi vielä oppia leikkimään vähän mukavampia leikkejä (niskassa roikkuminen ei ole mukavaa), jotta Leevi uskaltaisi juosta enemmän poikien ollessa vapaana. Muuten Oula on selvästi onnellinen pikkuveljestä ja on rauhoittunutkin huomattavasti Leevin tulon myötä.

0062

0066

0067

0068

0070

0071

0072

0073

Leevi on melko erilainen pentu kuin Oula. Vilkas, mutta tottelevaisempi, vaikka keksiikin heti pieniä koiruuksia, kun silmä välttää. Ja pomppii paljon, niin pöytiä kuin ihmisiäkin vasten, herkkuja ja tuhottavaa pöllimään tai pusuja antamaan. Leevi onkin ehtinyt tuhota jo kaikenlaista pientä, kun Oulan kanssa olin jo tottunut siihen, että asioita voi jättää lojumaan… Kaiken kaikkiaan veikeä, reipas ja iloinen päivänpaiste.

Oula 2v.

Oula täyttää tänään 2 vuotta! Synttärisankari sai lahjoja ja kakkua.

Kakkua!

Virallisempi 2-vuotispotretti otettiin jo perjantaina.

Pönötystä

Marsulla on asiaa